Kuopiolainen taiteilija Pauno Pohjolainen (s.1949) työskentelee synnyinseudullaan itäsuomalaisen jylhän metsämaiseman ympäröimänä. Pohjolainen tulee käsityöläissuvusta ja on jatkanut puuntyöstön ammattia jalostamalla perinteitä taiteen tekemiseen. ”Veistetyiksi maalauksiksi” kuvailtujen suurikokoisten veistosten materiaalina on useimmiten puu ja väri. 

työhuoneella, 2015

kuva: oona pohjolainen

Kuopiolainen taiteilija Pauno Pohjolainen (s.1949) työskentelee synnyinseudullaan itäsuomalaisen jylhän metsämaiseman ympäröimänä. Teoksillaan Pohjolainen on meritoitunut mm. Pohjoismaiden suurimmalla taidepalkinnolla Ars Fennicalla v.1997 sekä Pro Finlandialla v.2005. Pohjolainen tulee käsityöläissuvusta, jossa hiljainen tieto puun käyttäytymisestä ja sen työstöstä on periytynyt sukupolvelta toiselle. Puu on kulkenut pääasiallisena materiaalina läpi koko hänen tuotantonsa.

”Lapsuuteni leikkeihin kuului puun tuoksu ja lastut ukin verstaan lattialla hänen työstäessään veneitä, saaveja ja ruumisarkkuja. Nuorukaisena olin kirvesmiesisäni mukana rakentamassa omakotitaloja.”

kristuksen kasvot työn alla, 2011

kuva: olli herranen

”Aiemmasta funktionaalisesta puunkäsittelystä olen sittemmin taiteilijan ammatissa siirtynyt käyttämään puuta ja sen luonnetta visuaalisiin pyrkimyksiini.”

Pohjolainen tunnetaan erityisesti suurikokoisista maalatuista puuveistoksistaan. Taidekriitikko Kimmo Sarje onkin kutsunut hänen teoksiaan osuvasti ”veistetyiksi maalauksiksi”. Vuosien varrella Pohjolainen on edelleenkehittänyt erityyppisiä puuliitoksia ja puun pintakäsittelyä omiin tarpeisiinsa soveltuviksi. Teostensa materiaaleina hän käyttää puun lisäksi läpikuultavaa hartsia, erilaisia metalleja sekä kierrätysmateriaaleja. Suurikokoisissa julkisissa teoksissaan taiteilijan pyrkimyksenä on synkronoida taideteos ja sitä ympäröivä arkkitehtuuri keskenään.

Suomen taideakatemiasta vastavalmistuneena Pohjolainen oli 1980-luvun alun läpimurtotöillään uudistamassa Suomen taidemaailmaa muun muassa rikkomalla öljyvärimaalauksen perinteisen suorakaiteen muodon. Pian sen jälkeen hän vaihtoi maalauksen kankaan vapaasti muotoiltavaan hartsiin, hänen työnsä kasvoivat kolmiulotteisiksi, värikkäiksi seinäreliefeiksi, siirtyen vähitellen seinältä lattialle vapaasti seisoviksi veistoksiksi. Hän haki vaikutteita uudesta ekspressionismin aallosta useilta matkoiltaan mm. Berliinistä ja New Yorkista, ja toi uusia tuulahduksia kotiseutunsa sosialistisen realismin keskelle. Omien sanojensa mukaan ”kaatoi bensaa liekkeihin”.

Myöhempinä aikoina Pohjolainen luonnehtii innoituksensa lähteiksi niin varhaisrenessanssin alttarikaapit kuin japanilaisen kalligrafian ja amerikkalaiset graffitit. Taidemaalarin koulutuksen saaneena Pohjolainen on varttuneemmalla iällään myös palannut muotokuvamaalauksen pariin. Muotokuvia hän on maalannut muun muassa neurokirurgian professori Juha Hernesniemestä sekä OP:n entisestä pankinjohtajasta, kauppaneuvos Jaakko Ojanperästä.

pauno ja kauppaneuvos jaakko ojanperä, 2014

kuva: olli herranen

Pohjolaisen teoksia on kaikissa Suomen keskeisimmissä taidekokoelmissa, muun muassa EMMA Espoon Modernin taiteen museo, Kansallisgalleria, Nykytaiteen museo Kiasma ja Amos Andersonin taidemuseo.

Hänen tuotantonsa käsittää myös lukuisia julkisia teoksia. Pohjolaisen käsialaa ovat mm. Helsingin Laajasalon kirkon alttaritriptyyki (2003) sekä Kuopion OP:n pääkonttorin julkisivuun kohoava teos Pennejä taivaasta (2001). Viimeisimpänä Pirkkalan kaupungin uudella keskustorilla paljastettiin betonista ja teräksestä valmistettu veistos Pirkan kivi (2023). Vuonna 2025 Helsingin Valo-hotellissa tullaan paljastamaan Pohjolaisen puureliefi Puhti.

2006

kuva: olli herranen

Pohjolainen on viimeisen vuosikymmenen aikana pitänyt gallerianäyttelyiden lisäksi useita retrospektiivisiä museonäyttelyitä (Didrichsenin museo 2015, Joensuun taidemuseo 2016, RIISA Suomen Ortodoksinen kirkkomuseo 2019, Kajaanin taidemuseo 2024). Lisäksi Pohjolaisen koko taiteilijauran kaari alkaen 80-luvun alusta tämän päivän teoksiin on nähtävillä Kuopion Savilahdessa sijaitsevaan luolaan rakennetussa näyttelyssä, Taideluolassa.

työhuone, 2015

kuva: oona pohjolainen